Teema 2: Jonna Rantanen

 

Kuten kaikessa toiminnassamme, myös terveyden edistämisessä meidän tulee miettiä toiminnan eettisyyttä ja sen vaikutuksia. Työskentelen itse kehitysvammaisten palvelukodissa ja painin eettisyyskysymyksien kanssa päivittäin ja koenkin usein eettistä stressiä. STM:n Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan julkaisussa onkin tuotu esiin tämä keskeinen asia eettisyyteen liittyen: itsemääräämisoikeus. ”Miten paljon ihmisellä on mahdollisuus valita myös ns. huonoja vaihtoehtoja, jos hänellä on oikeus määrätä omasta elämästään?” Terveyden edistämisen suhteen itsemääräämiskysymys on myös keskeinen, sillä ihmisethän tekevät jatkuvasti terveydelle haitallisia asioita (esim. tupakointi, alkoholin käyttö, epäterveellinen ruokavalio) mutta voimme vain yrittää ohjata elämäntapoja terveellisempään suuntaan, sillä itsemääräämisoikeuteen nojaten ihmiset saavat tehdä myös haitallisia asioita itselleen (toki asia muuttuu, jos haitallisuus kohdistuu myös muihin ihmisiin, julkaisussa nostettiin esiin tähän liittyen esimerkkinä nopeusrajoitukset). Olen muuten todella iloinen, että tässä raportissa puhuttiin myös asioista, jotka yleisesti nähdään hyvänä, mutta voivat olla myös haitallisia terveydelle: työ, urheilu, valvominen ja laihduttaminen.

Vaikka suomalaisten hyvinvointi ja terveyden taso on kohentunut, terveyden jakautuminen väestössä on eriarvoista. Lähes kaikilla hyvinvoinnin ja terveyden alueilla ilmenee eriarvoisuutta sosioekonomisten ryhmien välillä. Sosioekonominen asema vaikuttaa terveyteen ja aiheuttaa terveyseroja monin eri tavoin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö ja niistä saatava hyöty vaihtelee – vaikka huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevalla saattaa olla enemmän tarvetta esimerkiksi erilaisille sosiaalipalveluille, ei palvelut välttämättä ole saavutettavia. Vastaavasti esimerkiksi hyväpalkkaisessa työssä oleva voi pystyä käyttämään yksityisiä terveyspalveluita siinä missä pienituloinen voi joutua jonottamaan julkiseen terveydenhoitoon viikkoja.

Siinä missä sosioekonominen asema vaikuttaa terveyteen, myös terveys vaikuttaa asosiaaliseen asemaan. Jos henkilön terveydentila on hyvä, hän pystyy paremmin käymään koulussa tai töissä sekä pärjäämään esimerkiksi työmarkkinoilla. Huonon terveydentilan omaavat taas eivät välttämättä pysty esimerkiksi kouluttautumaan kuten haluaisivat, jos terveydentila sen sallisi.

Koska aihe on niin laaja, en mitenkään pysty käsittelemään niitä kaikkia tässä blogikirjoituksessa. Siksi valitsin tähän yhden itselleni tärkeän teeman: työn ja perheen yhteensovittamisen. Valtioneuvoston mielenkiintoisessa raportissa (Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti) todetaan, mikä on myös ollut oma käsitykseni asiasta, että työn ja perhe-elämän yhteensovitusta ei tueta riittävästi muuttuvassa työelämässä. Raportti on vuodelta 2018 ja onneksi tänä päivänä nykyinen hallitus on tehnyt tähän merkittävän parannuksen, mitä ehdottomasti tervehdin ilolla: perhevapaauudistus. Uudistuksen tavoitteena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä vahvistuvat sekä että sukupuolten väliset palkkaerot pienenevät. Mahtavat tavoitteet siis! Jään mielenkiinnolla odottamaan raportteja tavoitteiden toteutumisesta sitten, kun uusi perhevapaamalli on ollut käytössä.

 

Lähteet:

https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus [viitattu 2.11.2022]

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-557-0 Valtioneuvoston kanslian eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti [viitattu 2.11.2022]

https://stm.fi/perhevapaauudistus [viitattu 2.11.2022]

STM:n Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan julkaisu: Terveyden edistämisen eettiset haasteet [viitattu 2.11.2022]

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iiris Palomaa: Teema 4

Iiris Palomaa: Teema 5