Teema 2: Jonna Rantanen
Kuten kaikessa toiminnassamme, myös terveyden edistämisessä
meidän tulee miettiä toiminnan eettisyyttä ja sen vaikutuksia. Työskentelen
itse kehitysvammaisten palvelukodissa ja painin eettisyyskysymyksien kanssa
päivittäin ja koenkin usein eettistä stressiä. STM:n Valtakunnallisen
terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan julkaisussa onkin tuotu esiin tämä
keskeinen asia eettisyyteen liittyen: itsemääräämisoikeus. ”Miten paljon ihmisellä
on mahdollisuus valita myös ns. huonoja vaihtoehtoja, jos hänellä on oikeus
määrätä omasta elämästään?” Terveyden edistämisen suhteen itsemääräämiskysymys
on myös keskeinen, sillä ihmisethän tekevät jatkuvasti terveydelle haitallisia
asioita (esim. tupakointi, alkoholin käyttö, epäterveellinen ruokavalio) mutta
voimme vain yrittää ohjata elämäntapoja terveellisempään suuntaan, sillä
itsemääräämisoikeuteen nojaten ihmiset saavat tehdä myös haitallisia asioita itselleen
(toki asia muuttuu, jos haitallisuus kohdistuu myös muihin ihmisiin,
julkaisussa nostettiin esiin tähän liittyen esimerkkinä nopeusrajoitukset).
Olen muuten todella iloinen, että tässä raportissa puhuttiin myös asioista,
jotka yleisesti nähdään hyvänä, mutta voivat olla myös haitallisia terveydelle:
työ, urheilu, valvominen ja laihduttaminen.
Vaikka suomalaisten hyvinvointi ja terveyden taso on
kohentunut, terveyden jakautuminen väestössä on eriarvoista. Lähes kaikilla
hyvinvoinnin ja terveyden alueilla ilmenee eriarvoisuutta sosioekonomisten
ryhmien välillä. Sosioekonominen asema vaikuttaa terveyteen ja aiheuttaa
terveyseroja monin eri tavoin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö
ja niistä saatava hyöty vaihtelee – vaikka huonommassa sosioekonomisessa
asemassa olevalla saattaa olla enemmän tarvetta esimerkiksi erilaisille
sosiaalipalveluille, ei palvelut välttämättä ole saavutettavia. Vastaavasti
esimerkiksi hyväpalkkaisessa työssä oleva voi pystyä käyttämään yksityisiä
terveyspalveluita siinä missä pienituloinen voi joutua jonottamaan julkiseen
terveydenhoitoon viikkoja.
Siinä missä sosioekonominen asema vaikuttaa terveyteen, myös
terveys vaikuttaa asosiaaliseen asemaan. Jos henkilön terveydentila on hyvä,
hän pystyy paremmin käymään koulussa tai töissä sekä pärjäämään esimerkiksi
työmarkkinoilla. Huonon terveydentilan omaavat taas eivät välttämättä pysty esimerkiksi
kouluttautumaan kuten haluaisivat, jos terveydentila sen sallisi.
Koska aihe on niin laaja, en mitenkään pysty käsittelemään
niitä kaikkia tässä blogikirjoituksessa. Siksi valitsin tähän yhden itselleni
tärkeän teeman: työn ja perheen yhteensovittamisen. Valtioneuvoston mielenkiintoisessa
raportissa (Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti) todetaan, mikä
on myös ollut oma käsitykseni asiasta, että työn ja perhe-elämän yhteensovitusta
ei tueta riittävästi muuttuvassa työelämässä. Raportti on vuodelta 2018 ja onneksi
tänä päivänä nykyinen hallitus on tehnyt tähän merkittävän parannuksen, mitä
ehdottomasti tervehdin ilolla: perhevapaauudistus. Uudistuksen tavoitteena on,
että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien
vanhempien kesken, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä vahvistuvat sekä että
sukupuolten väliset palkkaerot pienenevät. Mahtavat tavoitteet siis! Jään
mielenkiinnolla odottamaan raportteja tavoitteiden toteutumisesta sitten, kun uusi
perhevapaamalli on ollut käytössä.
Lähteet:
https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus
[viitattu 2.11.2022]
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-557-0
Valtioneuvoston kanslian eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti [viitattu
2.11.2022]
https://stm.fi/perhevapaauudistus
[viitattu 2.11.2022]
STM:n Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen
neuvottelukunnan julkaisu: Terveyden edistämisen eettiset haasteet [viitattu 2.11.2022]
Kommentit
Lähetä kommentti