Teema 2, Tanja Mehtonen

 Terveyden edistämisen eettisen lähtökohdat ja terveyden eriarvoisuuden vähentäminen

 Terveydenhuollon toimintaa ohjaa kuusi eettistä periaatetta:

1.       Elämän kunnioittaminen -> elämän säilyttäminen

2.       Ihmisarvon kunnioittaminen -> yksilölliset tarpeet ja kulttuurin huomioiminen

3.       Itsemääräämisoikeus -> itseä koskevissa asioissa tiedonsaanti ja kompetenssi, minkä tavoitteena yhteisymmärrys

4.       Hoitamisen periaate -> hyvän tekeminen, vahingon ja kärsimyksen vähentäminen

5.       Oikeudenmukaisuus -> yhtäläiset periaatteet kaikille, huono-osaisten tilanne turvattava

6.       Hyödyn maksimointi -> terveys- ja taloudellinen hyöty sekä vaikuttavuus.

Eettiset periaatteet ohjaavat terveydenhuollossa arkista työtä ja työntekijäitä. Koen, että eettinen toiminta terveydenhuollossa on laaja-alaista ja monitahoista. Terveydenhuollossa eettisenä lähtökohtana on kunnioittaa potilaita ja heidän perusoikeuksia, arvostaa itsemääräämisoikeutta ja oikeutta tehdä valintoja sekä kohdella heitä yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti.

Lisäksi eettiset ohjeet ohjaavat myös yhteiskunnan toimintaa ja sitä kautta terveydenhuoltoa. Yhteiskuntapoliittisesti eettiset periaatteet vaikuttavat hyvinvointivaltion tunnusmerkistöihin. Ne heijastuvat sosiaalisiin, koulutuksellisiin ja muihinkin perusoikeuksiin.

 

Terveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat:

·         Yksilölliset tekijät: ikä, sukupuoli, perimä, tiedot ja taidot, kokemukset ja elintavat

·         Sosiaaliset tekijät: sosioekonominen asema, toimeentulo, sosiaaliset ja yhteisölliset yhteydet ja vuorovaikutus

·         Rakenteelliset tekijät: koulutus, elinolot, elinympäristö, työolot sekä peruspalveluiden saatavuus ja toimivuus

·         Kulttuuriset tekijät: fyysinen, poliittinen ja taloudellisen ympäristön turvallisuus, viihtyvyys, vuorovaikutteisuus sekä asenteet terveyteen.

Esimerkiksi THL nostaa sosioekonominen aseman yhdeksi suurimmaksi vaikuttavaksi tekijäksi, sillä se vaikuttaa terveyteen monin eri tavoin. Suomessa eri yhteiskuntaluokissa on havaittu eroavaisuuksia esim. ruokailu- ja liikuntatottumuksilla, stressitekijöillä ja päihteiden käyttötavoilla. Lisäksi sosioekonominen asema vaikuttaa ihmisten asenteisiin, arvoihin ja terveystietämykseen.

Voidaankin todeta, että hyvä sosioekonominen asema tarjoaa hyvän toimeentulon, asumis- ja elinolot sekä ohjaa arvoja ja asenteita.  Huono sosioekonominen asema nostaa riskiä passivoitumiselle, perustoimeentulon kanssa kamppailu lisää arjen stressitekijöitä sekä lisää päihteidenkäyttöä. Nämä edellä luetellut tekijät lisäävät huonon sosioekonomisten aseman yksilön riskiä esim. sairastavuudelle ja nähdäänkin, että usein ongelmat kasaantuvat.

Suomessa on tehty jo usean vuosikymmenen ajan terveyspolitiikkaa, minkä avulla on pyritty kaventamaan terveyseroja. Lainsäädännöllä on pyritty turvaamaan terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistä sekä yhdenvertaisuuden toteutumista palveluiden laadussa ja saatavuudessa.

Tähän asti Suomessa kunnat ovat voineet itse vaikuttaa kuntastrategian kautta siihen, kuinka pyrkivät kaventamaan eriarvoisuutta. Päälinjauksiin ovat kuuluneet sosiaali- ja terveyspalveluiden tasa-arvoinen ja tarpeenmukainen saatavuus ja käyttö. Eri kuntien resurssit, osaaminen ja palveluiden katsantatarve sekä järjestäminen ovat vaihdelleet. Tulevalla Sote muutoksella pyritään vaikuttamaan palveluiden yhdenvertaiseen saantiin, saavutettavuuteen ja toteutukseen.

THL:n sivuilta löytyy hyvinvoinnin- ja terveyserojen kaventamisen kahdeksan kohtainen listaus. Nostan tähän muutamia omasta mielestäni tärkeitä kohtia, joita ovat:

1.       Kansanterveyden kohentaminen: se kohenee parhaiten, kun parannetaan niiden väestöryhmien terveyttä, joissa terveysongelmat ovat yleisimpiä

2.       Kustannusten hillitseminen: kasautuvat terveys- ja hyvinvointiongelmat kasvattavat kustannuksia. Terveyden edistäminen sekä sairauksien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi

3.       Palveluiden turvaaminen: terveyserojen kaventuminen auttaisi turvaamaan riittävät palvelut. Esim. iäkkäiden toimintakyvyn parantaminen tuo terveyssäästöjä

4.       Yhteiskuntarauhan turvaaminen: terveyserojen vähentäminen siten, että heikompiosaisten terveys kohenee, voi lisätä yhteiskunnan sosiaalista kiinteyttä.

Suuhygienistin työ perus vastaanottoarjessa on hyvin aikataulutettua ja koen, että se on usein myös toimenpidekeskeistä. Tämän tehtävän tekeminen ja pohtiminen vahvisti omaa ajatusta, että terveyden edistämisen työhön tulisi jokaisessa kohtaamisessa panostaa ja antaa aikaa. Potilaalle ymmärrettävästi annetun tiedon antaminen hänen henkilökohtaisesta tilanteestaan, onnistunut tukeminen ja ohjaaminen sekä omaan hoitoon sitouttamisen avulla pystyy toteuttamaan suun terveydenhuollossa terveyseroja kaventavaa terveydenhuoltoa.

Lähteet: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/142576/RAP2021_005_Terveyden_eriarvoisuus_Suomessa_s_korj2.pdf?sequence=10&isAllowed=y

https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/tavoitteet

https://www.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/laakarin-etiikan-filosofiset-perusteet/laakinta-ja-hoitoetiikan-perusperiaatteet/

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70260/URN_ISBN_978-952-00-3195-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y

https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/tavoitteet/kaventamisen-perustelut

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iiris Palomaa: Teema 4

Iiris Palomaa: Teema 5