Tanja Mehtonen: Teema 5

Kansalliset ja kansainväliset terveyden edistämisen strategiat ja ohjelmat

Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriöllä on yleinen ohjaus- ja valvontavastuu terveyden edistämisestä. Marraskuussa 1917 Suomessa senaatin asetuksen muutoksella syntyi sosiaalitoimituskunta, jonka toimialaan kuuluivat mm. työväenasiat, köyhäinhoito ja raittiuden edistäminen. Sosiaalialan kehittyminen kipuili Suomessa, mutta jo tuolloin ymmärrettiin verrata kansainvälisesti eri toimia ja nähtiin kehittymisen tarpeita.

1968 terveydenhuolto siirtyi saman ministeriön alle ja nimeksi vaihdettiin Sosiaali- ja terveysministeriö. 1960–1980 lukujen aikana ratkottiin suuria kysymyksiä ja aloitettiin monia kehittämiskohteita, kuten esim. kansanterveystyö, alkoholi- ja tupakkapolitiikka, työsuojelulait, sairasvakuutus, työttömyysturva, kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelu…

WHO:n Ottawassa järjestämä terveyden edistämisen kokous (1986) yhdisti Suomenkin kansainväliseen toimintaan. Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla kerrotaan, että Suomen terveyspolitiikan kehittämisen ja arvioinnin tärkein kansainvälinen yhteistyökumppani on nimenomaan WHO. Lisäksi Suomen kansainvälistyminen vahvistui 1995, kun liittyminen Euroopan unioniin tapahtui. Vaikkakin EU:n alueella sosiaalipolitiikka kuuluu pääosin jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenyys on merkinnyt kansallisen ja EU-tason sosiaalipolitiikan yhteensovitusta.

WHO:n peruskirja on kirjoitettu 1946 ja tuolloin sen toiminnan tavoitteeksi määriteltiin mahdollisimman hyvän terveyden saavuttaminen kaikille kansakunnille. WHO:lla on johtava rooli globaalin terveyspolitiikan normatiivisessa työssä, kehittämisessä ja koordinaatiossa ja se seuraa maailmanlaajuista terveystilannetta, tuottaa terveystilastoja ja pitää tautiluokitusjärjestelmää ajan tasalla. Lisäksi se antaa jäsenvaltioilleen pyynnöstä asiantuntijatukea mm. terveyspolitiikan kehittämisessä ja terveyshätätilanteissa.

WHO:n puitteissa on hyväksytty kaksi kansainvälistä sopimusta, mitkä molemmat Suomi on myös toimeenpannut: kansainvälinen terveys-säännöstö eli International Health Regulations IHR 2005 ja kansainvälinen tupakoinnin vastainen puitesopimus eli Fremawork Convention on Tobacco Control, FCTC. Lisäksi keväällä 2022 WHO:ssa on käynnistynyt kansainvälisen pandemiavarautumis- ja vastesopimuksen neuvottelut, mihin uskon Covid -19 pandemian olleen suurelta osin vaikuttamassa. IHR on itselle aivan uusi asia. Lyhennettynä se tarkoittaa oikeudellisesti sitovaa sopimusta, jonka tarkoituksena on kehittää valmiuksia havaita ja raportoida mahdollisista kansanterveydellisistä hätätilanteista maailmanlaajuisesti. Se edellyttää, että kaikilla mailla on kyky havaita, arvioida, raportoida kansaterveystapahtumia ja reagoida niihin.

Suomessa asiantuntijayhteistyöhön WHO:n kanssa osallistuu mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työ-terveyslaitos ja Säteilyturvakeskus. Suomi edistää terveyttä ihmisoikeutena, sukupuolten tasa-arvoa sekä hyvinvointitalous- ja terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistapoja kaikessa globaalin terveyspolitiikan työssään.

EU:n alueella Covid -19 pandemian seurauksena hyväksyttiin EU4Health ohjelma 2021–2027. Pandemian paljasti terveydenhuoltojärjestelmien haurauden, joten EU:n alueella halutaan vahvistaa kriisivalmiuksia. Lisäksi ohjelman avulla halutaan myötävaikuttaa pitkällä aikavälillä terveyshaasteisiin sekä rakentaa vahvempia, kestävämpiä ja helpommin saavutettavia terveydenhuoltojärjestelmiä. Se sisältää neljä yleistavoitetta ja kymmenen erityistavoitetta:

Parantaa ja edistää terveyttä

Terveyden edistäminen ja sairauksien, erityisesti syövän, ehkäisy

Kansainväliset terveysaloitteet ja yhteistyö

Suojella ihmisiä

Ennaltaehkäisy, valmius ja reagointi rajat ylittäviin terveysuhkiin

Täydennetään kriisin kannalta tärkeiden tuotteiden kansallista varastointia

Perustetaan hoito-, terveydenhuolto- ja tukihenkilöstöreservi 

Lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden ja kriisiin liittyvien tuotteiden saatavuus

Varmistetaan, että nämä tuotteet ovat saatavilla, saatavilla ja edullisia

Vahvistaa terveydenhuoltojärjestelmiä

Terveysdatan, digitaalisten työkalujen ja palveluiden vahvistaminen, terveydenhuollon digitaalinen muutos

Terveydenhuollon saatavuuden parantaminen

EU:n terveyslainsäädännön ja näyttöön perustuvan päätöksenteon kehittäminen ja täytäntöönpano

Integroitu työ kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien välillä.

Agenda 2030 on YK:n jäsenvaltioiden sopima kestävän kehityksen toimintaohjelma, missä pyritään kestävään kehitykseen niin talouden, ihmisten hyvinvoinnin kuin ympäristönkin kannalta, Suomi on allekirjoittanut 2015. Se sisältää 17 erilaista tavoitetta, jotka käsittelevät kestävää kehitystä ja tavoitteet on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Keskiössä on äärimmäisen köyhyyden poistaminen.

Suomi on Agenda 2030 toimeenpanon edelläkävijöistä, vuonna 2016 Suomesta tuli yksi ensimmäistä maista, jotka rapostoivat suunnitelmista vapaaehtoisesti YK:n korkean tason kestävän kehityksen foorumilla. Lisäksi Suomessa on tehty jo toinen maaraportti, joka keskittyy vuosien 2016–2020 onnistumisiin ja haasteisiin. Raportti on kattava ja siihen on osallistettu mukaan eri sidosryhmiä, kuten mm. kaupungit, yritykset, tieteentekijät, Kuntaliitto ja Saamelaiskäräjät.

Terveyden edistämisen eteen tehdään Suomessa työtä laajalla rintamalla. Suomi on noussut aktiiviseksi toimijaksi kansainvälisesti ja pyrkii kansallisesti tekemään eri ohjelmien avulla seurattavaa ja mitattavaa työtä. Aktiivinen toimijan rooli saa osakseen yhteiskunnallista kritiikkiä, mutta kuten lähihistoria Covid-19 pandemioineen on osoittanut ei ole mahdollista jäädä syrjään kansainvälisistä foorumeista.

Lähteet:

https://stm.fi/terveyden-edistaminen

https://stm.fi/ministerio/historiaa

https://stm.fi/ministerio/kansainvaliset-asiat/who

https://health.ec.europa.eu/funding/eu4health-programme-2021-2027-vision-healthier-european-union_en

https://um.fi/agenda-2030-kestavan-kehityksen-tavoitteet