Teema 3: Jonna Rantanen

 Jotta voimme ymmärtää terveyden edistämistä ja toteuttaa sitä asiantuntijoina, meidän täytyy ymmärtää terveyden edistämisen käsitteistöä. 

Terveyden edistäminen itsessään tuli käsitteeksi niin kansainväliseen keskusteluun kuin Suomeenkin Ottawan julkilausuman myötä. Terveyden edistämisen käsitettä pidetään ns. sateenvarjokäsitteenä, jota on käytetty myös esimerkiksi terveyskasvatuksen ja sairauksia ehkäisevän työn synonyymina. Ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittaminen, voimavaralähtöisyys, oikeudenmukaisuus, osallistaminen, yhteistyö, kestävä kehitys, asiakasnäkökulmaisuus ja kulttuurisidonnaisuus ovat terveyden edistämistä ohjaavia arvoja. Nämä arvot ovat ehdottomasti sellaisia, minkä eteen haluan tehdä töitä ja minkä edistämiseksi haluan nyt opiskella ja myöhemmin antaa osaamiseni käyttöön.

Jotta terveyttä voidaan edistää, tulee ymmärtää mitä terveys on, kuinka moniulotteinen käsite se on sekä mitkä tekijät vaikuttavat terveyteen. Ottawan julkilausuman mukaan terveys on positiivinen käsite ja terveyttä pidetään voimavarana eikä elämisen tavoitteena. Terveyden determinantit eli terveyteen vaikuttavat tekijät, voidaan jakaa neljään kategoriaan: yksilölliset tekijät, sosiaaliset tekijät, rakenteelliset tekijät sekä kulttuuriset tekijät. Yksilöllisiä tekijöitä on esimerkiksi ikä, sukupuoli, perimä, tiedot ja taidot sekä kokemukset. Sosiaalisia tekijöitä on muun muassa teemassa 2 vahvasti esiin noussut sosioekonominen asema ja sen lisäksi esimerkiksi sosiaaliset ja yhteisölliset verkoston. Rakenteellisiin tekijöihin kuuluu koulutusmahdollisuudet, elinolot, elinympäristö, työolot sekä palvelujen saatavuus, toimivuus ja laatu. Kulttuurisia tekijöitä taas on arvot ja asenteet sekä fyysisen, taloudellisen ja poliittisen ympäristön turvallisuus.

Terveyden edistämisen voi jakaa promotiiviseen ja preventiiviseen terveyden edistämiseen. Promotiivinen terveyden edistäminen tarkoittaa terveyttä suojaavien tekijöiden ylläpitämistä ja mahdollisuuksien luomista. Tämän alle menee esimerkiksi erilaisten suositusten, vaikka ravitsemussuositusten, laatiminen – yksilölle annetaan mahdollisuus sekä tarjotaan tietoa oman terveyden takaamiseksi ja edistämiseksi. Myös jotkut lait, esimerkiksi alkoholilaki, menevät tähän terveyden edistämisen kategoriaan, sillä laeilla suojellaan sekä yksilöä että yhteisöä terveyshaitoilta. Myös seksuaaliterveyden neuvonta voidaan luetella promotiiviseksi terveyden edistämiseksi, koska esimerkiksi ehkäisyneuvonnalla voidaan pienentää vahinkoraskauksien tai seksitautien riskiä.

Preventiivinen terveyden edistäminen tarkoittaa sairauksien ehkäisyä ja toisaalta niiden seurauksien pienentämistä, ja se voidaan jakaa kolmeen tasoon: primaari-, sekundaari- ja tertiääripreventio. Primaaripreventiota on esimerkiksi rokotukset (esim. influenssarokotus) ja terveysneuvonta. Sekundaaripreventiota on esimerkiksi naisten rintasyöpäseulonnat. Tertiääripreventiota on se toiminta, jolla pyritään vähentämään sairaudesta aiheutuvia haittoja, esimerkiksi kuntoutus tai ehkäisevä lääkehoito.

Pidän myös tärkeänä sitä, että huomioidaan terveyden edistämisen moniammatillisuus – terveyden edistämisessä yhdistetään eri tieteenalojen tietoa ja terveyden edistämisen kehittyminen vaatii poikkitieteellistä tutkimusta. Toki terveydenhuollolla ja sen ammattilaisilla on tässä erityinen rooli, mutta esimerkiksi erilaisten järjestöjen roolia ei sovi unohtaa.

 

Lähteet:

Näkökulmia terveyden edistämiseen -PDF-tiedosto Moodlesta, viitattu 8.11.2022

Hyvinvointi- ja terveyserot – keskeisiä käsitteitä: THL https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/keskeisia-kasitteita, viitattu 9.11.2022

Laine, I. https://www.studocu.com/fi/document/metropolia-ammattikorkeakoulu/terveyden-edistaminen/terveyden-edistamisen-kasitteen-ja-toteuttamisen-tarkastelu/2183591, viitattu 9.11.2022